Näin syksyisin ajankohtaiseksi asiaksi nousee opiskelijajärjestöjen hallitushaut. Tiedätkin varmaan, että opiskelijajärjestöt ovat opiskelijoiden vapaaehtoistoimintaan perustuvia yhdistyksiä. Niiden tarkoitus on koota opiskelijoita yhteen, edistää opiskelijoiden asemaa ja pitää yhteyttä oppilaitoksen henkilökuntaan, hallintoon sekä jopa ympäröivään yhteiskuntaan. Järjestöt tekevät työtä laidasta laitaan, esimerkiksi tekemällä kannanottoja koulutusohjelman lakkautusuhkaan, tai järjestämällä vapaa-ajan ohjelmaa opiskelijoille vaikkapa vaellusretken tai sitsien muodossa.
Kokemuksestaan hallitustoiminnassa meille kirjoittaa Lassi Rantanen, viidennen vuoden aikuiskasvatustieteen opiskelija Turun yliopistosta. Hän on ollut aktiivinen järjestötoimija Katko ry:ssä.
”Hain fuksivuotena ainejärjestömme hallitukseen. Rehellisesti sanottuna päämotiivini oli se, että olin yksinäinen. En ollut tutustunut juurikaan kanssaopiskelijoihin ja kaipasin yhteisöä uuteen kaupunkiin. En ole ollut lukioaikana järjestöaktiivi ja siirtymä tuntui silloin pelottavalta. Tarvitsinkin rohkaisua päätökseeni, joten lähetin hallitushakemukseni baarissa pikkuhumalassa keskellä yötä.
Nyt ajateltuna voin todeta, että onneksi uskalsin. Sain hallituksesta kaipaamani yhteisön. Meillä oli yhteinen tavoite ja teimme yhteistyötä sen saavuttamiseksi. Mutta hallitusporukka oli sitäkin enemmän: se oli kuin perhe. Osa silloisista hallitustoimijoista on nykyään parhaimpia ystäviäni. Sama jatkui, kun olin seuraavana vuonna yhteiskuntatieteiden ja kasvatustieteiden kattojärjestön hallituksessa. Siellä tutustuin eri alojen opiskelijoihin, ja osaa heistäkin voin kutsua edelleen läheisiksi ystävikseni. Olemme joskus käyneetkeskustelun siitä, että emme olisi todennäköisesti ikinä edes tutustuneet ilman hallitustoimintaa.
Olemalla aktiivinen ja liittymällä erilaisiin ryhmiin luo mahdollisuuksia tavata siistejä tyyppejä! Oman hallituksen lisäksi olen tutustunut vuosien varrella useisiin eri alojen opiskelijoihin järjestöyhteistyön kautta. Ajattelen edelleen, että järjestötoiminnassa hienointa on ollut tutustua uusiin ihmisiin.
Tein ensimmäisenä vuonna juhlavastaavan tehtäviä ainejärjestössämme. Opin paljon tapahtumantuottamisesta ja yleisesti organisoinnista. Toisena vuonna istuin sekä ainejärjestömme että kattojärjestömme hallituksessa. Kuljetin tietoa järjestöjemme välillä ja lisäksi järjestin kattojärjestömme hyvinvointi- ja juhlatapahtumia. Oli hienoa nähdä kahden erilaisen järjestön toimintaa samana vuonna. Sain myös kokemusta isompien tapahtumien järjestämisestä heterogeenisemmälle joukolle.
Kolmantena opiskeluvuotenani hain Katkon puheenjohtajaksi. En olisi ikinä uskaltanut, ellei eräs henkilö olisi rohkaissut minua siihen. Lopulta puheenjohtajavuosi ei ollutkaan niin pelottavaa, kun sen oli ajatellut olevan. Sain kokemusta johtamisesta ja todella erilaisen perspektiivin hallitustoimintaan. Sitä on vaikea selittää, mutta se kasvatti todella paljon.
Opiskelijajärjestötoiminnassa oppii tekemään yhteistyötä erilaisten ihmisten kanssa, ratkaisemaan ongelmia ja organisoimaan. Nämä ovat mielestäni myös keskeisiä työelämätaitoja alalle kuin alalle. Ennen kaikkea järjestötoiminnassa verkostoituu. En tarkoita tällä pelkkiä LinkedIn kontakteja, vaan myös oikeita tuttuja, kavereita ja ystäviä.
Vaikka tämä teksti on ollutkin hehkutusta, haluan olla rehellinen myös negatiivista puolista. Opiskelijajärjestötoiminta on joustavaa, mutta se vaatii silti (järjestöstä ja pestistä) riippuen aikaa. Välillä se on turhauttava ja toisinaan meinaa räjähtää stressiin, kun koittaa yhteensovittaa hallitustoimintaa opiskelun ja muun kanssa. Kaikesta tästä huolimatta en kadu hetkeäkään sitä, että lähdin mukaan. Se olkoon vastaukseni kysymykseen kannattaako hakea.”