Kuva: Unsplash
Teksti: Lotta Ellonen, EPALE-vastaava / teksti julkaistu ensimmäisen kerran EPALEn blogissa.
Kulunut huhtikuu on varmasti poikennut huomattavasti monien meidän odotuksistamme, joita alkuvuodesta saatoimme antaa tulevalle vuodelle. COVID-19 -virus ja sen mukanaan tuomat poikkeusolot ovat muokanneet jokaisen arkea – nostaneet esiin uusia haasteita ja paljon erilaisia ajatuksia. Seuraavaksi, ajattelin hieman pohtia opiskelijan arkea tänä toivottavasti elämämme ainutkertaisena aikana.
Yliopistot ja kirjastot ovat useiden opiskelijoiden tavanomaisia työskentelytiloja, ja niiden ollessa kiinni on opiskelijoiden löydettävä opiskelulle suotuisa ympäristö muualta. Kotona työskentely voi aluksi tuntua yllättävän hankalalta, mikäli on tottunut opiskelemaan muualla. Aamuiset rutiinit eivät välttämättä tunnu samoilta, jonka myötä itsenäisen työskentelyn aloittaminen voi tuntua hankalammalta. Osalla opiskelijoista myös säännölliset luentokurssit ovat vaihtuneet suoritustavoiltaan itsenäisiksi esseiksi, jolloin edes etäluento ei ole tuomassa arkeen vaihtelua tai helpottamassa työskentelyyn tarttumista. Siinä, missä etäluentokaan tarkoittaisi arjen perinteisiä aamurutiineja. Etäluentoa varten ei aina nähdä vaivaa laittautua eikä se vaadi esimerkiksi pientä aivoja piristävää happihyppelyä ennen alkuaan.
Aloittamisen vaikeuskaan ei ole välttämättä ainoa kotona työskentelyä hidastava tekijä. Kun olemme kotona kellon ympäri, on kotitöitä tehtävä myös tiuhempaan tahtiin. Kuulumisia vaihdellessa ystävieni kanssa, olen huomannut monien yllättyneen siitä, kuinka paljon päivässä kuluu tehokasta opiskeluaikaa muun muassa ruuanlaittoon ja tiskaamiseen, kun Kelan ateriatukea on haasteellisempaa hyödyntää. Yhtä lailla tehokkaaseen opiskeluun voi olla vaikeampi keskittyä, kun kotityöt odottavat tekijäänsä silmien alla.
Tästä voidaan huomata, että on paljon opiskelijasta itsestään kiinni, millaista arki poikkeusoloissa on. Joitain asioita, kuten pientä laittautumista päivään ja säännöllisiä lyhyitä happihyppelyitä ulkona, olisi hyvä muistaa tehdä myös itsensä vuoksi, vaikka kukaan muu ei olisikaan näkemässä tai niitä vaatisi. Tällaiset pienet teot tuovat helposti arkeen reippautta, joka auttaa opintoihin keskittymisessä. Itsekuri ja itsensä johtamisen taidot siis korostuvat arjessamme ja niistä varmasti monet oppivat paljon uutta tämän vuoden aikana.
Koronako tuli hyvään aikaan
Sulje silmäsi hetkeksi ja kuvittele, miltä tällainen poikkeusoloissa eläminen olisi mahtanut tuntua 1990 tai -60 -luvuilla. Millaista arkesi olisi, mikäli et voisi soittaa puhelimella tai tekstiviestin maksimimerkkimäärä ei riittäisi kuulumisten vaihtoon? Entä, mikäli työsi tulisi tehdä kotona ilman internet -yhteyttä? Onneksi kuitenkin teknologiamme sekä digitaitomme ovat harjaantuneet – olemme jo saaneet harjoitella rauhassa, kun teknologia on hiipinyt isommaksi osaksi arkeamme.
Monille opiskelijoille poikkeusolot ovat arjessa näkyneet lähinnä tapahtumien vähentymisenä sekä jo edellä mainittujen ruokaravintoloiden ja kirjastojen sulkeutumisena. Digiopiskelu on opiskelijoille jo tuttua erilaisten e-oppimisalustojen, e-kirjojen ja -tietopankkien sekä itsenäisen toimisto-ohjelmissa työskentelyn myötä. Itsenäistä työskentelyä toki on suhteessa enemmän, mikäli opetushenkilökunta ei järjestä etäluentoja. Poikkeustilanne on kuitenkin tuonut mukanaan myös soveltavia tehtäviä, jonka myötä kotiin jääminen ei loppujen lopuksi ole paljoakaan muuttanut arkea itse opiskelun osalta. Suurimpia haasteita poikkeusolot ovat tuoneet opinnäytteitä ja harjoitteluita tekeville opiskelijoille. Opinnäytteisiin on haastavampaa löytää materiaalia kirjastojen ollessa kiinni ja harjoittelupaikkoja on vaikeampi löytää, koska yrityksillä ei ole valmiuksia tarjota etäharjoitteluita.
Uusien oppien äärellä
Kolikon kääntöpuolena, opiskelijat tulevat entistä tutummiksi ja taitavammiksi uudenlaisten sovellusten käytön kanssa. Voidaan myös hyvin luottaa siihen, että erilaiset digitaidot korostuvat tulevaisuuden työelämässä entistä enemmän ja tekstin lisäksi myös liikkuva kuva ja ääni ovat huimaa vauhtia vakiinnuttamassa rooliaan. Se, että opiskelijat oppivat poikkeusoloissa paljon juuri webinaarien, livestriimien ja videopuhelualustojen, kuten Zoomin ja Microsoft Teamsin, hyödyntämistä myös arkisissa tilanteissa, kuten yhteisten kahvitaukojen ja tapaamisten järjestämiseksi, avaa varmasti uusia ovia tulevaisuuden työmarkkinoilla. Hienoa on myös ollut seurata opiskelijajärjestöjen innokkuutta tuoda vapun ajan humua etämateriaaliksi ja järjestää tapahtumia verkossa – puhumattakaan siitä, mitä kaikkea uutta he saavat irti poikkeusoloista.
Vaikka on vielä epävarmaa, miltä kuluva vuosi loppujen lopuksi näyttää, mielenkiinnolla odotan tulevaa, jolloin näemme, kuinka paljon tämä aika uudisti työskentelytapojamme. Onko tulevaisuudessa enemmän digitaalista materiaalia, kuten äänikirjoja ja podcasteja? Millaisia ovat tulevaisuuden digitaaliset alustat, joilla työskentelemme ja yhdistelevätkö ne äänen, kuvan ja tekstin käyttöä monipuolisemmin? Millainen mahtaakaan olla digitaalinen tulevaisuutemme?
——
Teksti on julkaistu ensimmäisen kerran EPALEn blogissa osana Aikuiskouluttajan arkea –blogikokoelmaa. EPALE on aikuiskoulutuksen toimijoiden monikielinen ja avoin eurooppalainen foorumi. EPALEn kautta on mahdollista verkostoitua ympäri Eurooppaa. Lue lisää EPALEsta täältä.